tiistai 5. heinäkuuta 2011

Viimeiset sanat

Perjantai oli kesätyöni viimeinen päivä. Edellisessä postauksessa mainitsemani mobiilipelipalaverin lisäksi olin kaksi kertaa haastateltavana: ensin LUT:n intraan, sitten Etelä-Saimaaseen. Paljoa muuta päivääni ei mahtunutkaan, mutta toki juttelin ja kahvittelin viimeistä kertaa kesätyön aikana työtovereideni kanssa.

Jannen kanssa puhuimme ruokalassa pitkään indie-peleistä, nykyajan pelien grafiikkapainotteisuudesta ja muusta peleihin liittyvästä. Janne, kuten muutkin laboratorion työntekijät, olikin koko jakson ajan mukava, avoin ja puhelias. Haluankin kiittää kaikkia laboratoriolaisia avoimuudesta ja yhteistyökykyisyydestä. Jokainen esitteli työtehtäviään mielellään ja onneksi myös helppotajuisesti. Toki osa asioista, kuten tietoliikennetermit, jäivät hämärän peittoon, mutta sain kaikesta jonkinlaista yleiskuvaa, usein varsin laajastikin. Jotkut asiat vaikuttivat perusideatasolla varsin yksinkertaisilta, mutta tarkemmin ajatellen väitöskirjatasoisilta eli melkoisen monimutkaisilta.


Työjakson aikana huomasin, miten laaja ja monipuolinen kenttä tietotekniikka on muutenkin kuin koodauspuolella. En ollut kuullut ennen esim. RFID-tageista, mutta pian sainkin tietää monista niihin liittyvistä sovelluksista ja ideoista. Monien muiden kohtaamieni asioiden tavoin nämä herättivät minussa jatkuvasti ahaa-elämyksiä, uudelleen ja uudelleen. On vaikeaa listata mielenkiintoisimpia asioita, koska niitä on niin paljon. RFID on kuitenkin yksi näistä.



















LUT vaikutti varsin pätevältä opiskelupaikalta, olihan henkilökuntakin selvästi motivoitunutta. Kaikista huomasi heidän mielenkiintonsa työtään ja tietotekniikkaa kohtaan. Projekteja heillä oli monenlaisia, ja monet niistä olivat kansainvälisiä. Kansainvälisyys näkyi toki muutenkin yliopistolla: vastaantulijoista monet olivat kotoisin muista maista, ja puhuinhan joka päivä englantia labran ulkomaalaisten työntekijöiden kanssa. Kommunikointi ei tuottanut juurikaan ongelmia, ja sainpa hyvää harjoitusta.

Sodexolla en käynyt syömässä kovin montaa kertaa, koska siellä rajoitettiin mielestäni liikaa annosten kokoa. Ylioppilastalon ravintola ja Kareltekin Kurniekka olivat minulle mieluisempia, ja siellä ruoka olikin varsin hyvää ja edullista. Yliopiston rakennukset ja työhuoneet olivat myös melko viihtyisiä. Jakson aikana ilmastointi oli rikki monissa paikoissa, mutta pärjäsin ihan hyvin huoneessamme. Lopulta opin jopa suunnistamaan yliopiston tiloissa - toisena päivänähän eksyin pari kertaa.

Kokonaisuutena kesätyö oli paras mahdollinen tapa hyödyntää osa lomasta. Työ oli kiinnostavaa ja mielekästä, palkka oli hyvä, ja sain tutustua kätevästi yliopistoon, labraan ja tietotekniikkaan. Kiitos kaikille henkilökuntalaisille ja blogin lukijoille!