Tänään olin ensimmäistä päivää työpaikalla. Tutustuin laitoksen henkilökuntaan ja yliopistoon paikkana, ja kaikki vaikuttivat avoimilta, innostuneilta ja mukavilta. Lähes koko päivä menikin jutellessa kaikenlaisesta.
Saavuttuani toimiston eteen lueskelin seinän lehtileikkeitä, joista yksi kertoi kamerakopteriprojektista, jossa työnantajani Jouni Ikonen oli mukana. Hänet tavattuani kiertelimme hieman paikkoja: ensiksi kävimme yliopiston katolla, jossa on hienot näkymät ja saunakin. Katolla aloin heti kysellä kopterista. Se on kauko-ohjattava pieni laite, jolla voi päästä lähelle kuvauskohdetta yläilmoista.
Maisemien jälkeen tutustuimme jokaisen työpaikan tärkeimpään tilaan eli kahvitaukopisteeseen. Paikalla oli myös Tommi Kallonen, jonka kanssa puhuimme monenlaisesta. Musiikin harrastajana minua kiinnosti erityisesti kansainvälinen UMSIC-projekti (Usability of Music for the Social Inclusion of Children, http://www.umsic.org/), jossa kehitetään lapsille soveltuvaa musiikinteko-ohjelmaa mobiilialustoille sosiaalisuutta edistämään. Toivottavasti mobiililaitteiden musiikkiohjelmistotarjonta kasvaa ja kehittyy, sillä siitä voisi olla paljon hyötyä esimerkiksi konerytmien osalta.
Opin uutta ja kiinnostavaa jo ensi hetkistä alkaen, ja pian keskustelimmekin Jounin kanssa RFID-tunnisteista, joista en aluksi tiennyt juuri mitään. Kyseessä on radiotaajuuksiin perustuva menetelmä tiedon etälukuun. RFID-tageja on kokeiltu sisällyttää esimerkiksi rakennuksien komponentteihin. Näin jokainen rakennelman osa voidaan skannata vaikkapa tekniikkaa tukevalla älypuhelimella, jolloin saadaan tietoa arkistosta: milloin osa on asennettu, milloin korjattu, mistä se on tuotu... Tästä olisi apua rakentaessa ja korjauksia tehdessä. RFID:ä on periaatteessa mahdollista käyttää laajalti moneen muuhunkin tarkoitukseen logistiikasta passeihin, onhan se mahdollinen viivakoodin korvaajakin. Samantapaista teknologiaa on myös sähköavaimissa.
Erilaisia RFID-tagejaMielenkiintoiseen päivään mahtui yksi tylsäkin hetki: väitöskirjapalaveri. Sen aikana viimeistään yliopiston kansainvälisyys selkeni - suomea ja englantia puhuttiin jatkuvasti sekaisin tyyliin “kyllä tää learning style on ongelmallinen mutta nää skillit on merkittäviä tän outcomen kannalta”. Ehkä palaveri olisi voinut olla kiinnostava, jos olisin tajunnut jotain, mutta kyse oli väitöskirjan kappaleesta, josta en tiennyt mitään.
Ruoka oli hyvää (ruokalajärjestely tosin hieman sekava mutta opin siihen kyllä) ja yliopiston tilat viihtyisiä. Rakennus on tosin melkoinen labyrintti, saa nähdä tuleeko päivää jolloin en eksy kertaakaan! Työjaksoa valmistellessamme ravasimme ympäri opistoa, ja välillä en edes tiennyt, missä talossa tai kerroksessa olimme. Toivottavasti suuntavaistoni kehittyy... Tieto-sähkötalon korkeissa portaissa on parempi, etten katso alas!
Yleisesti ottaen päivä oli mielenkiintoinen ja antoi kesätyöstäni positiivista kuvaa. Nyt kun valmistelut on tehty, voin aloittaa tarkemman tutustumisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti