Jarilla on kiitettävä määrä opetettuja kursseja - karkeasti arvioiden yli 300. Erilaisia kursseja hänellä on ollut noin 50. Onhan hän tosin ollut LUT:lla töissä jo todella pitkään: opiskelun hän aloitti 1988 ja tuntiopetuksen jo seuraavana vuonna. USA:sta palattuaan 1992 hän aloitti vakituisen työn assistenttina ja projektitutkijana. Diplomi-insinööriksi hän valmistui 1993 ja lisensiaatiksi kahta vuotta myöhemmin. 1998 valmistui väitöskirja, joka koski rinnakkaislaskentaa. Jari olikin mukana tekemässä laboratoriosta rinnakkaislaskentaympäristöä, jossa eri tietokoneet yhdistettiin toisiinsa verkon kautta ratkaisemaan yhteisiä tehtäviä. Siihen aikaan yliopistolla oli vain yksi 2-prosessorinen tietokone. Nykyäänhän on aivan tavallista, että normaaleissa kotikoneissakin on vähintäänkin neliydinprosessoreja, hieman tehokkaammissa kuusi, joissakin 12.
Jarin työhuoneen kirjahylly on täynnä diplomitöitä. Itse asiassa viime vuonna hän teki niiden tarkastamisessa yliopiston epävirallisen ennätyksen: 60 diplomityötä yhdessä vuodessa. Tarkastuksen lisäksi hän ohjaa laboratorion jatko-opiskelijoita ja diplomityöntekijöitä, mikä onkin aikaa vievää puuhaa. Usein työt tehdään yrityksissä, mikä vähentää diplomitöihin käytettyä hallinnollista aikaa.
Laboratorion hallintatehtäviin kuuluu mm. budjetin suunnittelemista ja seurantaa, henkilöstöhallintoa ja monenlaista muuta. Sen lisäksi Jari hoitaa tutkimushallintoa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Jari on lähes kaikissa projekteissa ja hankkeissa valvojana ja esimiehenä. Myös rahoituksen hakeminen on hänen tehtäviään.
Tässä yliopistossa Jaria häiritsee lisääntyvä byrokratia ja hallinnollisuus, jotka ovat työiloa vähentäviä tekijöitä. Myös kaikenlaisten asioiden mittaaminen asteikoin ja arvosanoin sekä työntekijöiden samaan muottiin valaminen ärsyttävät häntä. Positiivista sanottavaa Jarilla on etenkin tästä laboratoriosta: pitkään yhdessä työskennelleiden välille on syntynyt vahva, hyvä yhteishenki.
Jari pitää paljon opettamisesta, minkä kyllä huomaa hänen kurssimääristään. Koodaus on hänestä erityisen mukava tietotekniikan osa, vertaapa hän sitä kuvanveistämiseen ja käsityöhön. Luovalla toiminnalla on lukemattomia mahdollisuuksia, ja lopussa kiitos seisoo. Erilaisten asioiden tutkiminen on Jarin mielestä hieman kuin hänen intohimonsa ruoanlaitto: erilaiset kokeilut tekevät työstä kiinnostavan ja monipuolisen. Ruoanlaiton lisäksi hän harrastaa metsästystä, marjastusta, sienestystä ja pesistä. Kotona hän rakentelee tarvittaessa kaikenlaista ja lukee kirjoja. Kaiken lisäksi Jari on myös aktiivisessa roolissa maakuntakomppaniassa, mikä tarkoittaa useita kertausharjoituksia vuodessa.
Iltapäivällä tutustuin tutkija-opettaja Pekka Jäppiseen. Hän on opettanut kursseja ainakin tietoliikenneprotokollista ja langattomista tekniikoista. Ensi vuonna hän luennoi tietoturvasta ja langattomista palveluista. 2004 julkaistussa väitöskirjassaan hän käsittelee henkilötietojen siirtämistä mobiililaitteilla. Nykyään Were (aiemmin blogissa) jatkaa tätä työtä. Juuri tietoturva ja yksityisyydensuoja etenkin mobiililaitteilla kiinnostavat Pekkaa.
Pekka "Pegax" Jäppinen
1992 opiskelunsa ja 1995 työnsä LUT:lla aloittanut Pekka teki diplomityönsä mobiilinavigointiin liittyen. Kyse oli bluetooth-sovelluksesta, jolla voitiin suunnistaa esim. yliopiston käytävillä. Tästä minulle tuli omat kokemukseni mieleen, joten tällainen ohjelma ei olisi mikään huono juttu. Nyt osaan tosin jo suunnistaa täällä paremmin (vrt. toinen blogipostaus). Vuosituhannen alussa bluetooth-sirut maksoivat liikaa, joten ne eivät olleet yleistyneet tarpeeksi ohjelman käyttöönottoa varten.
Juuri nyt Pekka on projektipäällikkönä EU-projektissa, jossa pyritään luomaan vanhuksia avustavaa robottia. Lisäksi hän on Smart Grid -projektissa, jossa kehitetään älykästä sähkönjakelua, joka Suomessakin otetaan käyttöön lähivuosina. Näin sähkömiehen ei tarvitse tulla lukemaan mittareita, vaan homma hoidetaan etäyhteydellä. Tässä Pekka tutkii yksityisyydensuoja-asioita ja järjestelmän väärinkäyttömahdollisuuksia.
Sloveniassa Pekka oli mukana tutkimassa RFID-tagien (paljon lisää edellisissä blogipostauksissa) turvallisuuskysymyksiä, ja projekti johtikin patenttiin suojatusta RFID-tagin luvusta. Nyt hän on järjestely- ja suunnitteluvastuussa elokuussa pidettävästä kesäkoulusta, joka liittyy vanhusten arkea helpottavaan tietotekniikkaan. Siellä hän pitää myös luennon, joka keskittyy yksityisyydensuojaan ja tietoturvaan. Vanhuksen terveydentilaa seuraavat laitteet on suojattava, jotta tiedot eivät päädy vääriin käsiin. Pekka oli myös järjestämässä Suomen ja Venäjän välistä FRUCT-konferenssia (www.fruct.org). Lisäksi Pekka ohjaa ja arvioi tietoturvaan liittyviä diplomitöitä ja esiarvioi tietotekniikkalehtiin lähetettäviä artikkeliehdokkaita. Vapaa-ajallaan hän pelaa jalka- ja lentopalloa ja käy suunnistamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti