Torstaina olin Ari Happosen seurassa. Hän on tehnyt väitöskirjaansa vuodesta 2006, mutta osallistuu väitöskirjatyönsä lisäksi myös teollisuutta tutkiviin hankkeisiin
projektityöläisenä. Projektien etuna on niiden selkeä käytäntöön kytkeytyminen, joten niistä saa antoisaa ja hyvää materiaalia väitöskirjatyöhön. Kääntöpuolena voi kuitenkin olla työn raskaus yhdistettäessä tieteellinen työ käytännön tutkimukseen. Tutkimustyön lisäksi Ari on toiminut mm. opetustehtävissä matematiikkan saralla sekä seminaarikursseilla.

Tutkimuksessa Ari keskittyy teollisuuden tietotekniikkaan ja prosesseihin, prosessiohjaukseen ja logistiikkaan. Hänen väitöskirjansa käsitteleekin logistiikkaa ja yritysten toimintaa. Puhuimme projekteista, joihin hän on aiemmin osallistunut, ja taas esiin hyppäsivät mm. RFID-tagit (myös seitsemännessä ja ensimmäisessä blogipostauksessani) ja samantapaiset NFC-tagit. NFC on kuin RFID, mutta se skannataan hyvin lyhyeltä (esim. alle 3 cm) etäisyydeltä.

RFID:n osalta Ari otti esimerkiksi vaatekaupan toimintamahdollisuudet. Tässä esimerkissä Kiinasta on tilattu kontti vaatteita, jotka kaikki on tagitettu valmiiksi jo tehtaalla. Tuotteet vastaanottava henkilö (esim. Suomessa) nostaa jo lähetyspäässä valmiiksi henkareihin laitetut vaatteet kontista automaattiseen henkarinkuljetusjärjestelmään, joka skannaa automaattisesti vaatekappaleet ja ohjaa ne tyypin ja koon perusteella oikeaan lajitteluhaaraan järjestelmästä: tietyt paidan tuonne, tällaiset takit tuonne, jne... Näin vaatteiden järjestyksellä itse kontissa ei ole väliä. Samalla kun vastaanottopaikalla tuotteet viedään skannausportin läpi, varmistuu, että kaikki tilatut tuotteet ovat tilauksessa mukana. Vaatteet voidaan lastata rekkoihin kauppoihin kuljettamista varten, tai jos lajittelu tapahtuu suuremman kauppakeskuksen vastaanottopisteessä, ne voidaan viedä kuljetus- tai myyntiräkeissään suoraan myymälätilaan.

Kaupassa työntekijät vievät vaatteet oikeille paikoilleen. Asiakas tulee sovittamaan tuotteita, jolloin sovituskopin näyttö esittelee yhteensopivia ja liittyviä tuotteita skannattuaan koppiin tuotujen vaatteiden tagit. Jos taas esimerkiksi asiakkaan valitsema vaatekappale on liian pieni, voi hän lähettää näyttölaitteella signaalin myyjälle, joka lähtee etsimään kokoa isomman tuotteen asiakkaan puolesta varastosta tai myymälätilasta.

On myös tehty kokeiluja RFID- tai NFC-tagien käytöstä kaupan kassalla: asiakas kävelee kärrynsä kanssa portin läpi, joka skannaa tuotteet kerralla. Kännykässäkin voi olla NFC-tagi, jota voitaisiin käyttää esimerkiksi maksamiseen asettamalla puhelin kiinni maksualustaan, jolloin maksu veloitetaan esim. puhelinlaskussa. Toisaalta kärryesimerkin tapauksessa itse kärryssä voi olla skanneri, jolloin asiakas skannaa jokaisen tuotteen itse, ennen kärryyn asettamista.

Lisäksi tageja voi toki käyttää moniin muihinkin tarkoituksiin: kiinteistönvälitysfirma voi laittaa liikkeensä ilmoituksiin NFC-tagit, jotka asunnosta kiinnostunut skannaa älypuhelimellaan saadakseen tietoa mukaansa helposti ja kätevästi yhdellä puhelimen heilautuksella. Onpa visioitu jopa kokonaisen kaupan inventaariota vaikka kerran päivässä katossa olevien skannerien avulla. Tällä hetkellä tageja ei voi kuitenkaan yksinkertaisesti skannata kovin suuria määriä kerrallaan, sillä skannausprosessin signaalit voivat sekoittaa ja häiritä toinen toisiaan.

Väitöskirjassaan Ari käsittelee kysyntään ja tarjontaan liittyvää problematiikkaa. Esimerkkinä hän käytti konepajateollisuuden kokoonpanevaa yritystä. Kysyntä ja tarjonta käyttäytyvät esimerkissä syklisesti eli aaltomaisesti: tiettyyn vuodenaikaan tilauksia ja toimituksia on paljon ja johonkin toiseen aikaan vähän. Suuret kertatilaukset uusista lopputuotteiden osista kannattaa tehdä aikaan, jolloin ne ovat parhaiten suhteessa tulevaan tarpeeseen nähden, toisaalta tulee ottaa kuitenkin huomioon osien riittäminen pienemmänkin kysynnän aikana. Asia tulee hoitaa hyvissä ajoin ennen parasta myyntiaikaa, jotta tuotteet saadaan varmasti valmiiksi luvatussa aikataulussa. Toisaalta kun lopputuotteita taas menee paljon kaupaksi, eli myynti on käyrän huipulla mutta lähestymässä siirtymistä pienempää kysyntää kohden, ei enempää tilauksia kannata tehdä, sillä seuraava lasku on huomioitava.

Tärkeää on tulevien aikojen ennakointi: jos kilpailijalla menee huonosti, saattaa myynti kasvaa, jolloin on tilattava enemmän jne. Tulevan kauden käyrät arvioidaan edellisten perusteella. Tietotekniikka liittyy tähän siten, että Ari pyrkii sellaisiin ennakointimalleihin, jotka olisivat mahdollisimman hyvin automatisoitavissa olevia.