torstai 16. kesäkuuta 2011

Keskiviikko kului nepalilaisen Santosh Kalwarin seurassa. Hän on viidettä vuotta LUT:lla, jossa hän valmistui diplomi-insinööriksi jo 2008 asuttuaan vasta vuoden Suomessa. Nyt hän on nuorempi tutkija, assistentti ja väitöskirjaansa tekevä jatko-opiskelija. 2009 aloitetun kirjan on määrä valmistua 2012.


















Santoshin väitöskirja koskee “inhimillistä käyttäytymistä internetissä” - käyttäjien tunteita, reaktioita ja asenteita internetiin liittyen. Hän sanookin olevansa kiinnostunut nimenomaan ihmisten tuntemisesta vaikka onkin tietotekniikan alalla. Nämä hän yhdistää yrittämällä parantaa netin käyttömukavuutta ja -helppoutta. Tätä varten hän kehittelee uutta ohjelmaa, jonka apua tarvitsevat, niin lapset, vanhukset kuin kaikki muutkin, voivat ladata. Toisin kuin muita samassa työhuoneessa työskenteleviä (Were, Bishal) häntä eivät mobiililaitteet kiinnosta. Työ etenee haastatteluin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusta tekemällä, ja siinä on kolme vaihetta: kuvaileminen, johtopäätöksien teko ja teknologian kehittäminen. Väitöskirjan tekeminen on hänestä kuin kivien kasaamista: lähteitä tarvitsee paljon, sillä tieto kasaantuu edellisen päälle - muutoin kasa jää matalaksi.


Lappeenrantaan Santosh muutti Chitwanin kaupungista Nepalista, joka on suurin piirtein saman kokoinen pikkukaupunki. Lisäksi hän on asunut Helsingissä kolmen kuukauden mittaisen Nokian-työnsä aikana 2008. Suomi on hänelle toinen koti, ja talveenkin hän on tottunut. Suomalaiset eivät ole hänestä niin epäsosiaalisia kuin usein sanotaan, onhan hänellä täällä ystäviäkin. On vain opittava maan tapoihin ilman yleistäviä ennakkoluuloja, missä tahansa onkaan. Hiljaisuus on Santoshille mieluista: toisin kuin Nepalissa, Suomessa kukaan ei häiritse koko ajan tai kysele liikoja. Suomen kieli on vaikeaa, mutta jos on tarpeeksi motivaatiota, sen oppii kyllä. Santosh ei osaa suomea, mutta kiinnitin huomiota hänen osaamiensa sanojen selvään ja luontevaan lausumiseen. Ehkä nepal on ääntämiseltään hieman suomen kaltaista.


Santoshilla on kokemusta monesta opiskelupaikasta: Intiassa hän oli viisi vuotta tietotekniikkainsinöörinä ja Nepalissa vuoden verkko-ohjelmoinnin opettajana. LUT:lla hän on toiminut assistenttina mm. User Centric Service Design -kurssilla. LUT on hänen mielestään paljon parempi kuin nepalilaiset yliopistot, mutta suomalaisiin verrattuna ei yhtä loistava. Professorit ovat hänen mukaansa hyviä, mutta he voisivat olla avoimempia opiskelijoille. Tietotekniikan laitoksella monet asiat ovat hänen mielestään liian yksilökeskeisiä: kaikki tekevät paljon omia töitään eivätkä niinkään ryhmätöitä. Liiallinen byrokratia ärsyttää häntä.


Loppupäivästä sain auttaa väitöskirjamateriaalin kasaamisessa: jaoin kyselytutkimuslomakkeita täytettäväksi yliopiston käytävillä. Kyselyssä kartoitettiin yleisiä netin käyttökokemuksia, ongelmista seuraavien negatiivisten tuntemusten ja olotilojen laatua ja syitä, jotka näitä tuntemuksia aiheuttavat. Esimerkiksi itse laitoin seuraukseksi vihastumisen ja syyksi yhteyden viiveen ja toimimattomuuden. Kyselyssä kysyttiin myös yleisiä näkemyksiä “Internet Anxietysta”, ideoita sen vähentämiseen ja mielipiteitä apuohjelmista, kuten pop-up-esto-ohjelmista ja lapsilukoista.


Santosh on myös kirjailija: hänen tuotantoonsa kuuluu gradunsa ja kirjoittamiensa lehtiartikkelien kokoelman lisäksi 15 runokirjaa. Lisäksi hän kirjoittaa useaa blogia.
Lisätietoa kirjoista, blogeista ja kaikesta muusta on täällä: http://www.kalwar.com.np/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti